Mari, Tapsa ja Sirpa Saksassa

Saavuimme eilen illalla Münchenin kautta Kölniin. Hotellin löysimme hyvin saksaa puhuvan navigaattorin ystävällisellä avulla. Asetuttuamme ja syötyämme lähdimme päivän istumisten jälkeen kävelylle ja löysimme sattumalta useita avautumassa olevia joulutoreja ja jopa Kölnin mahtavan tuomiokirkon.

Nyt olemme lähdössä suunnistamaan Bergheimin Berufskollegeen. Ajoissa, koska Kölnissä on kuulemamme mukaan hurjasti liikennettä.


21.11.2016
Tänään vierailimme aamupäivällä Bergheimin Berufskollegessa. Tapasimme siellä Elenan ja Gabyn sekä opiskelijoita. Meille kerrottiin Pre-vocational trainingista. Vastaa meidän Valmaa. Seurasimme opiskelijoiden sekä opettajien työskentelyä keittiössä sekä luokkatiloissa. Meidät otettiin hyvin vastaan. Opiskelijat olivat uteliaan kiinnostuneita keitä me olemme ja mistä tulemme ja miksi tulimme heidän luokseen vierailulle.

Päivän työt tehty. Tänään avautuivat Kölnin
ihanat Joulutorit ja sinnehän me porukalla illalla suunnistimme. Päätimme samalla vastata Tuulan haasteeseen: mitä opimme ja mitä voisimme hyödyntää?? Eikö se
jotenkin näin mennyt? Opimme, että jos ulkona tuulee ja tulee kylmä - täytyy itse huolehtia sekä
omasta että läheisen sisäisestä ja ulkoisesta lämmittämisestä.




22.11.2016
Tiistaina vierailimme Alsdorfissa Berufkollegessa. Tutustuimme kansainvälisyyskoordinaattoreihin Ursulaan ja Detlefiin, meille esiteltiin koulun tiloja ja kuulimme valmentavasta koulutuksesta. Heillä on opiskelijoina paljon maahanmuuttajia. Opiskelijoille tarjotaan erilaisia projektimuotoisia paketteja, joista he valitsevat päivän ohjelman. Tällainen opiskelumuoto on lisännyt opiskelijoiden motivaatiota ja sitoutumista. Kävime myös Marienhospitalissa Aachenissa katsomassa Ksaon Sahu-jaksolla olevia Viiviä ja Suvia. He työskentelevät siellä mm postoperatiivisella osastolla, leikkaussalissa ja ensiavussa. Vierailujen jälkeen Ursula vei meidät katsomaan Aachenin tuomiokirkkoa ja joulumarkkinoille.

23.11.2016
Keskiviikkoaamuna jätimme haikein mielin kauniin Kölnin ja suuntasimme Leverkuseniin X-Kids päiväkotiin. Siellä meitä odotti Till Piontek ja päiväkodin johtajatar sekä Melina ja Venla opiskelijat Salpauksesta, he suorittavat Lanu-jakson työssäoppimista. Tutustuimme päiväkotiin ja kuulimme opiskelijoiden kuulumisia. Vertailimme Saksan ja Suomen koulutusjärjestelmiä.

Till vei meidät myös Rheinin varrelle, näimme jokiliikennettä ja keskustelimme Saksan teollisuudesta, mm. Leverkusenissa sijaitsevista Bayerin ja Fordin tehtaista sekä myös maailman politiikan tilanteesta. Vierailun jälkeen suuntasimme taas kerran autobaanalle, kohti Weimaria vuorisen maiseman läpi kaahailevia rekkaletkoja väistellen.


24.11.2016
Torstaina vierailimme Weimarin Krankenpflegeschule am Sophien- und Hufeland- Klinikumissa. Karsten oli valmistellut meille mahtavan esityksen Saksan koulutusjärjestelmästä, Klinikumin toiminnasta sekä heidän koulunsa opetussysteemistä.  Heillä on kahden viikon harjoittelun
lisäksi tiukat pääsykokeet ennen opiskelijaksi valitsemista. Opiskelun aikana heillä on lukukausittain kolmen päivän koejakso - kolmesta eri teemasta teoriakoe, käytännön koe osastolla, jossa arvioijina ovat ohjaaja ja opettaja, sekä suullinen koe. Koulu on pieni ja intiimi, kolme ryhmää ja 60 opiskelijaa. Weimar sijaitsee entisen Itä-Saksan alueella ja sijainti tuo oman lisämausteensa koulutusjärjestelmään.

Kiersimme ympäri sairaalaa ja kävimme sen huipulla katsomassa ympäristössä avautuvia maisemia yli Weimarin kaupungin, joka valitettavasti oli sakean sumun peitossa. Kävimme tutustumassa Dilan opiskelijoiden osastoihin: Essin tehovalvontayksikköön, Heidi-Sofian sisätautiosastoon sekä Ruthin syöpätautien osastoon. Lopuksi keskustelimme opiskelijoiden kokemuksista ja arvioimme opiskelijoiden oppimista yhdessä opiskelijoiden, heidän ohjaajiensa sekä Karstenin kanssa.

"Kullekin asionsa mukaan" Buchenwaldin portti

Sairaalapäivän jälkeen kävimme katsomassa ajatuksia herättävää Buchenwaldin keskitysleiriä, joka oli myös paksun sumun peitossa.

Krematorio😢😢😢

 

Loppuilta kului Lufthansan lakkosotkuja selvitellessä. Kotimatkan päivälennot oli peruttu ja jouduimme tyytymään Finnairin yölentoon.

25.11.2016

Viimeinen päivä oli ajoa Weimarista Frankfurtiin. Matkalla näimme kolarin vuoksi kilometrien, ehkä 10 km pitkän autojonon, kolmella kaistalla autoja rinnakkain pysähdyksissä. Onneksi vastakkaiseen suuntaan! Auto piti palauttaa klo 12 autovuokraamoon. Jopa mies autovuokraamossa tiesi Suomen olevan oppimistulosten suhteen maailman kärkijoukossa. Samaa sanoi moni muu matkamme aikana.

Ajokilometrejä kertyi kaiken kaikkiaan noin 1500 ja Tapsa jaksoi upeasti ajaa koko matkan keskittyneesti, rennosti ja kärsivällisesti kahta navigaattoria kuunnellen.

Lufthansan lakon vuoksi jouduimme piipahtamaan myös Frankfurtin joulumarkkinoilla, Weihnachtsmarktilla, koska Finnairin korvaava lento lähti niin myöhään.

Koko päivän reflektoimme kokemaamme, näkemäämme ja kuulemaamme. Yksi tärkeimmistä asioista, joita opimme, oli valinnanvapaus. Se auttaa motivoitumaan ja sitoutumaan. Lisäksi saimme upeita ihmisiä verkostoihimme.

Haaste seuraaville lähtijöille: kuvatkaa oma näkemyksenne valinnan vapaudesta.

 

Viimeiset fiilikset ja haaste seuraavalle opettajaporukalle

Hieno työmatka takana! Paljon uusia ajatuksia, filosofisiakin, paljon uusia apuvälineitä ja hoitopaikkojen rakennustekniikkaa. Sekä tietysti uusia to-kontakteja ja vanhojen vankennusta.

Mietimme pitkään haastetta, jonka heittäisimme uudelle opettajaporukalle syksyksi 2016. Itse asiassa, se unohtui minulta kokonaan, joten tempaisen tähän randomina yhden.
Miettikää mikä on teidän uusin oivallus kasvatus- ja hoitotyönmaailmaan ja miten sitä voi hyödyntää Suomessa? Ottanette itsestänne porukkavalokuvan, joka kuvaa teitä ja tätä ideaa.

Meiltä sisäpiirin juttuna jäi lentäviksi lauseiksi " Lucky you", " Syökää tytöt ribsejä, ota vaan se ruokalappu kotiin muistoksi", "Junamatkustus on mukavaa, kaikin tavoin", "Mun polvet on kipeät tästä kävelystä, onko sun selkä?", "Mun energiamittari vaatii lisää liikuntaa".

Kiitämme ja kumarramme, Arja, Päivi ja Tuula

4. ja viimeinen päivä Kööpenhaminassa

Vetkuttelimme aamupalalla ja nautimme erityisen pitkään pöydän antimista. Sitten tavaraa kasaan, pursuaviin laukkuihin ja tapaamaan suomalaista terveystieteiden opiskelijaa. Nuori nainen,parikymppinen, on opiskellut Suomessa fysioterapeutiksi ja etsii itseään nyt toimintaterapian opintojen parissa. Toimintaterapian opinnot ovat Lundin yliopistossa ja ne kestävät 3 vuotta, jonka jälkeen voi vielä suorittaa halutessaan maisteriopinnot. Toimintaterapiakulttuuri on paljon kehittyneempää ja näkyvämpää täällä Tanskassa ja Ruotsissa kuin meillä Suomessa. Toimintaterapeutti ei ole ainoastaan "hoitaja" vaan hänen toimenkuvansa on hyvinkin laajasti preventiivistä.

Iltapäivällä, ennen kentälle lähtöä, päätettiin pistäytyä Nyhavn:issa. Juuri siellä, missä kaikki kuvaavat vanhat veneet, katukahvilat ja eriväriset kauniisti toisiinsa sointuvat kivitalot! Kaunista, niin kaunista ja ihana pieni tuulenvireen puhallus! Käväistiin myös tunnin kestävällä laivaristeilyllä ihailemassa Köpistä joista/ mereltä (?). Vinhaa touhua, kaupunkikuva selkeni ja saatiin hiukan kylttyyriäkin haisteltua (oopperatalo, HC Anderssenin koti jne). Hotellille palatessa käytiin muutama Strögetin kauppa läpi... jotain jäi pussiinkin.

Pikapikaa kentälle ja hohohoi, kone buukattu täyteen, meillä tyhjät boardingpassit, no seats awailable. Hiukan meinasi usko loppua, no Gatella odotti kuitenkin istumapaikat pitkin konetta. Lentokentältä oli tarkoitus ostaa vielä viimeiset tuliaiset, mutta juostiin aika pian kentän läpi ja suklaat saatiin runilla mukaan...

Kotona, väsyneinä, mutta onnellisina koko reissusta! Hyvin uusia kontakteja, uusia ihmisiä ja mannermaista elämää!

3.päivä Kööpenhaminassa, Fredrikbergissä Betaniahjemmetissa

Lämmin kevätpäivä takana. Aamupalan jälkeen seikkailua bussilla Västerbrosta, päärautatieasemalta, Fredriksbergiin. Yllättävän hyvin seikkailtiin, kun eka kysymällä päästiin aina oikeaan paikkaan. Tässä huomaa sen kuinka tärkeää on kommunikaatio, uskallus ja reipas kohtaaminen. No, Fredriksbergissa tutustuttiin Salpauksen vanhaan kumppaniin Betaniahjem:iin. Koti, palveluasumista neljässä kerroksessa. Ensimmäisessä kerroksessa on asuntoja muistisairaille, paljon hoivaa tarvitseville asukkaille. Ylempänä on pienemmällä avulla toimeentulevien asuntoja. Helpperit, assistentit ja kaksi sairaanhoitajaa olivat vastuussa kokonaishoidosta. Hoitoa ohjasi metodisti ideologia ja yllätys yllätys Turun yo:n proffan Katie Erikssonin teoria (living, caring and playing). Yksi ope huomasi kosketuksen merkityksen korostuvan, toinen hyvin kauniisti hoidetut tukat ja kolmas asukkaiden virkeyden ja eloisuuden. Upeaa hoitoa keskellä Köpistä. Täällä jatkuu työssäoppimiset kuten ennenkin, he kokevat saavansa ulkomaisilta opiskelijoilta uusia tuulia hoitoon sekä elämään ja haluavat olla vastaanottavaisia  kaikelle uudelle.

Betaniahjemmets  vin drank, Fisketorvet seen, Tivoli seen, ribs and mudcace eaten,  Arne Jacobsens lamps seen, Normann Cöpenhagen desing bought , but still missing some Danish design and presents for families!

2. Päivä Tanskassa, Skanderborgissa

Taas me mennään

Mera smörrebröd

  Aamupalan jälkeen reippaina liikkeelle, kohteena Skanderborg Aarhusin lähellä. Reipasta junamatkaa noin kolme-neljä  tuntia menen tullen, ikävä junanvaihto bussiin ja taas junaan, kun rata oli jokavuotisessa korjuksessa Norbron ja Odensen välillä. Noh, hiukan piteni vaan matkaan kuluva aika. Skanderborgin asemalla Lene oli meiltä vastassa. Lene on toimintaterapeutti ja tiimivetäjä Kildegårdenin palvelukeskuksessa. Ensin menimme Dagmargårdeniin, joka on vanhuksille ja vammaisille suuntautunut palvelukeskus. Palvelukeskuksessa oli LivingLab, "Toimiva Koti", jossa oli esillä uusimpia apuvälineitä ja teknologiaa hoidon laadun parantamiseksi. Mm. Ruokailussa avustamisen teline, erilaisia muistutusäänin olevia  apuvälineitä lääkehoitoon ja liikkumiseen, hoitosänky, joka istuma-asennossa kääntyi aika upeasti 90astetta helpottaen potilaan siirtymistä. Erillisessä wc:ssä oli suihkun lisäksi kokovartalokuivain, huuhteleva & nouseva & laskeva ja pesevä wc-istuin. Hihihi, tätä teknologiaa. Osa tuttua, osa ihan uutta. Säkkituoli, jossa oli "shaali kiinni" oli aika kiva sekä painoesiliina taskuilla.  Tätä näin jo Suomessa käytettävän, turvavöiden sijaan. Täältä jatkettiin Kildegårdeniin, palvelukeskukseen, jossa oli todellakin montaa erilaista aktiviteettia eri kuntoisille asiakkaille. Osa asiakkaista asui talon yläkerrassa. Henkilökuntaa oli asiakkaisiin suhteessa enemmän kuin Suomessa, mutta hoitajia vain kolme. Suurimmat hommat teki eri terapeutit, assistantit ja helpperit. Sosu assistant koulutus vastaa osin Suomen lähihoitajakoulutusta tai hiukan enemmän kuin hoiva-avustajaa. Juelimme mahdollisista vaihdoista ja Lenen mielestä ne sopisi 1-2 kerrallaan, mutta miellään aikuisia, itse selviytyviä opiskelijoita, joilla voisi olla hiukan tanskan kielen alkeita. No just! Puhuimme kyllä pitkään, että se on epätodennäköistä ja ehkä 1-2 viikkoa "kielitaidottomana" voisi olla hyvä aloitus.

Lopultakin junassa pidetyn Suomi-Kanada Em-kisojen radiohuudatuksen kautta ruokailemaan lähikuppilaan ja petiin. Huomenna on uusi, työntäyteinen päivä.

 Tämä oli aika hauska, interaktiivinen lattia, jossa kalat uivat karkuun

 Tämä voisi korvata Suomessa käytössä olevat tukivyöt - ainakin osaksi. Kokeilun arvoinen juttu!

 Miten pienellä muutoksella normi säkkituloista tulee turvallinen :)

 Jep jep, itse huuhteleva, pesevä ja kuivaava wc-istuin

 

 

 

1. Matkapäivä Kööpenhaminaan

Maanantai 16.5.2016
Tänään se sitten tapahtui. Me lähdettiin lentoon ja Tanskanmaalle tutkiskelemaan uusia tuulia opetukseen ja työssäoppimipaikkoihin. Lentokentällä tietysti piti tehdä tärkeimmät ostokset, meikit  ja hajuvedet..Gatejonossa muistettiin että tuliaiset puuttuu. No Köpiksestä suomalaista Geishaa ihan pokkana.
Taksilla Hotel du Nordiin Västerbrohon. Kiva hotelli, siisti, rautatieaseman viereisellä kujalla ja kolme petiä levitettyinä huoneeseen. Sopiva kahdelle hoitotyönopettajalle ja yhdelle kuntoutuksen ja vanhustyön opelle. Nopeasti pyörähdettiin hotellilla ja sitten jo ekaa tapaamiseen. Nähtiin meidän opiskelijat Janna ja Kirsi. Erityisen mukava oli kuulla kuulumisia topista ja elämästä täällä Köpiksessä. Oli mukava myös kuulla eroja Suomen ja Tanskan hoitamisesta ja hoidon etiikasta. Syömässä käytiin Christianiassa Wlokissa, thaikkuruualla. Hyvää oli. Ja CHristianiassahan on huumausaineiden käyttö sallittua. Oli jännä seurata ihmisiä, oliko he aineissa vai ihan selvänä. Varsinaista hurjaa käyttöä emme nähneet. Hiukan kyllä yhtä opea pelotti pellavissaan kun ympärillä tuntui vaan olevan mustiin pukeutunutta porukkaa..kassi oli tosi tiukasti kainalossa.

Hiphei,

Vielä muutama viikko siihen että ensimmäinen KA1 hankematka Tanskaan alkaa. Hankkeemme nimihän on European Skills and Competencies for Social and Health Care ja sen tarkoituksena on turvata lähihoitaja- tai lastenohjaajaopiskelijoiden kansainvälinen työssäoppiminen ulkomailla. Olemme kaikki osallistujat Lahdesta tai Kouvolasta ja matkamme päämäärinä on  Tanska, Hollanti, Saksa tai Malta. Nyt ekana on siis kohteena Tanska ja sinne lähdössä Päivi Kouvolasta ja Arja & Tuula Lahdesta.

Omat viralliset dokumentit on jo tehty ja/tai leimoja vaille, lennot buukattu ja hotellikin varattu. Olemme aluksi ihan Kööpenhaminan ytimessa Fredriksbergin lähettyvillä, sitten suuntaammekin yhdeksi päiväksi Århusiin.

Lupaamme pitää teidät ajantasalla ja kirjoitella pieniä matkakertomuksia...